Tulevaisuuslaboratorion saldoa:
On tavallinen aamu Vihannin asutuskeskittymässä, Pohjois-Pohjanmaalla. Bonun aamu alkaa, kuten tavallista asutuskeskittymän 6 ja 14 vuotiaiden lasten koulutuksen ohjaamisella. Nuorille ei enää ole varsinaisia alueellisia kouluja, vaan opinnot suoritetaan 12 ikävuoteen asti suurimmaksi osaksi kotoa. Näin voidaan yhteiskunnan varat ohjata tehokkaasti ylempään koulutukseen ja näin ollen hyödyntää osaaminen kehitettäessä menetelmiä ja teknologioita ekokatastrofien torjuntaan. Aamupäivällä Bonu huolehtii, että hänen vastuualueen 12-14 –vuotiaat seuraavat suomeksi Italiasta toimitettua, koko EUn yhteistä yhteiskuntaoppia. Varsinkin tänään on tärkeää olla kuulolla, koska opiskellaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja ekologista yhteiskuntavastuuta. Samaan aikaan pienemmät opettelevat vanhempiensa johdolla käytännön toimia kulutuksen hillitsemiseksi työskentelemällä taloyhtiöiden energiatuottamoissa.
Bonu on muuttanut EUn alueelle ja Suomeen jo kaksikymmentä vuotta sitten Afrikasta. Hän muutti, koska hän koki, että Euroopan alueen talous- ja yhteiskuntapolitiikka oli silloin kehittyneempää kuin Afrikassa. Nykyisin eri maanosien välillä ei enää ole niin suuria eroja talouden ja tasa-arvoisuuden suhteen. Yhteiskunta ei enää ole kilpailuyhteiskunta vaan ennemminkin korostetaan tämänhetkisen tilanteen säilyttämispyrkimyksiä. Lähes kaikki tarvittavat fyysiset palvelut tuotetaan lähiympäristössä ja esimerkiksi kaikille tarjottavat terveydenhuoltopalvelut tavoittaa nopeasti ja edullisesti sähköisten kanavien kautta. Iltapäivällä Bonun täytyy matkustaa Oulu-keskukseen, jossa on tarjolla erikoistuneita lääkäripalveluja, joita vain harvoin käytetään, koska nämä erityispalvelut kuormittavat suuresti yhteiskuntaa.
Asumattoman alueen halki julkisella matkustussukkulalla, joka saa liike-energiansa maan magneettikentästä, matkatessaan Bonu pohtii syyllisyydentuntoisesti matkan tarpeellisuutta. Tämä on kuitenkin jo toinen kerta kuuden kuukauden aikana, kun hän poistuu julkisia kuljetusvälineitä käyttäen asutuskeskittymän ulkopuolelle. Hän käy holografiamatkalla vanhalla kotipaikallaan Afrikassa lähes kuukausittain ja lähes yhtä usein hän sukuloi holografisesti Pohjois-Amerikassakin, mutta fyysisen matkustelun tarve saa hänet voimaan lähes pahoin. Onneksi hän ei ole hankkinut täysin uusia vaatteita moneen vuoteen. Teollisen tuotannon romahduttaminen on helpottanut maan ilmaston vaihtelun kontrollointia, mutta kaikki ylimääräinen kulutus on vaikea perustella kulutuksenkontrollointiyksikölle. Kontrollointitekniikan kehittäminen on haastavaa näissä olosuhteissa, kun Euroopan taloudellinen tilanne on tiukka.
Häntä hieman hirvittää myös se, että hänen käyntinsä liittyy raskauteen. Muuten kyseessä ei olisi ongelma, mutta lapsi on hänen ja hänen miehensä kolmas. Maan väkiluku ei saisi enää kasvaa. Suomen alueen väkiluku on tiukan kontrollin ja syntyvyyden säännöstelyn avulla saatu pysymään 5 miljoonan tietämillä jo kymmeniä vuosia, Pohjois-Pohjanmaan väkiluku on 900 000 (entinen Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Kainuu). Suomen valtiota ei enää ole vaan Suomi on eräänlainen Eurooppalainen provinssi, joka on jakautunut kolmeen alueeseen: Pohjois-Pohjanmaa, Karjala ja Vakka. Lasten kautta kyllä asutuskeskittymän yhteisö saa lisää talkootyövoimaa, mutta kokonaisuutta hallitseva suomen provinssin johtaja on puheissaan antanut ymmärtää, että tehokkuus ei ole tae hyvästä elämästä.
No hei, onko Vihannin asutuskeskittymää, jos ei edes Suomen valtiota?
VastaaPoistaOnneksi Suomi oli hieman syrjäinen maa eurooppalaisittainkin katsottuna silloin, kun maailmaa ravisteli talouden uusjako ja ekokatastrofi joskus 1990-luvulla. Syrjäisyytensä ansiosta Suomi säästyi molempien kurjimmilta vaikutuksilta, ja maasta voitiin tarjota korkeaa tietotaitoa ja innovatiivisia ratkaisuja talouden ongelmiin ja sosiaalisen hyvinvoinnin lisäämiseen maailmassa. Maailma hieman viisastui ja on koottu ainakin yksi foorumi, jossa globaalille kvartaalitaloudelle saatiin luotua pelisääntöjä. Nyt on oivallettu, että pieni onkin suurta.
Onpa pimeä kuva tulevaisuudesta. Tuskin totalitäärinen yhteiskuntaa priorisoiva kehityskulku toteutuu vaikka sellaisen voi teoreettisena kehityskulkuna esittääkin. Päin vastoin näyttää sille että kansalaiset yhteiskunnan jäseninä ovat kärkkäämpiä esittämään erilaisia subjektiivisia vaatimuksia yhteiskunnalle toteutettavaksi heidän hyväkseen kuin että yksilöt alkaisivat alistua yhteiskunnalle. Hallintoalamaiskulttuuri on hyvästikin murtunut mutta ehkä se todellinen oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino on vielä hakematta. Taaksepäin kääntyvän pyörän paikka se tuskin kuitenkaan on millään aspektilla.
VastaaPoistaOnpa pimeä tulevaisuudenkuva totalitäärisestä Suomesta ja Pohjois-Pohjanmaasta. Synkkyydessään päinvastaisen kehityksen tulos kuin mitä Kekkoslovakian päättymisen ja Euroopan yhteisöihin liittymisen jälkeen on eletty.
VastaaPoistaKansalaiset ovat enemmässä määrin olleet hereillä oikeuksiensa puolesta ja esittäneet yhteiskunnalle erilaisia subjektiivisia vaatimuksia, on vaikea nähdä että skenaario missä yhteiskunta nousisi jälleen yksilöiden edelle arvohierarkiassa toteutuisi vaikka olisi millaisia paineita asiassa.